Saksan Viinialueet
Saksan viinialueet jakautuvat kolmeentoista laatuviinialueeseen sekä seitsemään pöytäviinialueeseen, jotka menevät lomittain toistensa päälle. SAKSA on vanhan maailman viini maa.Laatuviinialueet (Anbaugebieten) ovat: |
| AHR |
- Baden – Saksan lounaisnurkassa sijaitseva, Pinot-viineistään tunnettu viinialue.
- Franken – kalkkisella maaperällä sijaitseva viinialue, joka tunnetaan erityisesti kuivista ja voimakkaista Sylvaner-viineistään.
FRANKEN
- Hessische Bergstraße– erityisesti Rieslingin kasvatukseen keskittynyt pieni viinialue.
- Mittelrhein – Rein-joen keskivaiheilla sijaitseva viinialue, jossa ollaan keskitetty erityisesti Riesling-viineihin.
- Mosel – erityisesti puolikuiviin, kevyisiin, raikkaan hapokkaisiin ja mineraalisiinRiesling-viineihin keskittynyt viinialue.
MOSEL 
- Nahe – runsaasti erilaisia viinejä tuottava viinialue, joka tuottaa mm. maailmanmaineeseen yltäneitä Riesling-viinejä.
- Pfalz – Saksan toiseksi suurin viinialue, jossa tuotetaan niin valko- kuin punaviiniäkin. Alueelta tulee erityisesti mainetta keränneitä voimakkaita ja kuiviaRiesling-viinejä..
- Rheinhessen – Saksan suurin viinialue, ennen keskittynyt erityisesti edullisiin, yksinkertaisiin ja makeisiin valkoviineihin, mutta nykyisin pyrkii parantamaan viiniensä laatua.
- Saale-Unstrut – Saksan pohjoisin viinialue, toinen kahdesta entisen Itä-Saksan alueella sijainneesta viinialueesta.
- Sachsen – toinen kahdesta entisen Itä-Saksan alueella sijainneesta viinialueesta.
- Württemberg – erityisesti punaisiin viineihin keskittynyt alue; erityisesti paikallinenTrollinger-rypäle on alueella suosiossa
SAKSAN MERKITTÄVÄMPIÄ RYPÄLEITÄ:
Punaiset:- Dornfelder – 1970-luvulla kehitetty saksalasperäinen punainen rypälelajike, joka viihtyy hyvin yleisesti vaaleiden rypäleiden kasvatukseen soveltuvilla alueilla. Dornfelder-viinit ovat usein tummempia ja intensiivisempiä kuin perinteiset saksalaispunaviinit ja ovat aromeiltaan kukkaisia, luumuisia ja tumman marjaisia. Dornfelder-viinit usein kypsytetään tammitynnyreissä.
 |
Spätburgunder (Pinot Noir) -Saksan arvostetuimmasta punaviinirypäleestä saadaan täyteläisiä, sametinpehmeitä viinejä, joiden aromi on aavistuksen verran makea ja hedelmäinen. Saksa onkin Ranskan ja USA:n jälkeen maailman kolmanneksi suurin pinot noir -tuottaja. Tietojen mukaan rypälettä on viljelty Saksassa jo 800-luvulla. 1200-luvulla se levisi voimakkaasti luostarien toimesta kotiseudultaan Burgundista itään ja pohjoiseen.
Spätburgunderissa on usein pehmeämmät tanniinit, ja siksi se sopii erinomaisesti aasialaisten ruokien, grillatun lohen, lintu- ja riistaruokien sekä ankan seuraksi.Spätburgunder Weissherbst on kyseisestä rypäleestä valmistettu hennonvärinen rosé. Viini sopii hyvin esimerkiksi alkuruokien ja kevyiden liharuokien kanssa. Raikas, hyvin viilennetty rosé (9-13 astetta) sopii myös aperitiiviksi tai kesäpäivänä nautittavaksi.
 |
| Spätburgunder (Pinot Noir) |
Saksassa valmistetaan kaikkia viinien perustyylejä: punaista, valkoista, roséeta ja kuohuvaa, niin kuivana, puolikuivana, puolimakeana kuin makeanakin. Suuri osa saksalaisviineistä on puolikuivasta aina makeaan ulottuvaa valkoviiniä, jollaisista Saksa on viinimaana erityisen tunnettu. Tästä huolimatta Saksassa valmistetaan myös maailman parhaimpiin lukeutuvia, äärimmäisen tyylikkäitä kuivia valkoviinejä, pääasiassa Rieslingistä.Saksalaiset punaviinit ovat perinteisesti olleet melko kevyitä, marjaisia ja hailakanvärisiä, vaikka nykyisin mm. Dornfelderistä valmistetut rotevammat punaviinit ovat saaneet enemmän jalansijaa.Useimpien saksalaisten viinien yhteinen piirre on runsashappoisuus, johtuen sekä maan pohjoisesta sijainnista, jonka vuoksi viileät säät ei usein anna rypäleiden kypsyä täysin kypsiksi, että yleisesti käytetyistä runsashappoisista rypälelajikkeista.
MINKÄ RUOKIEN KANSSA PINOT NOIR VIINIT SOPII?
- Herkkutatit ja muut sieni metsän antimet sekä riistalinnut, niissä on sellaisia makuja joita hapokkaan marjaisa, keskitäyteläinen pinot noir nostaa esiin. Voimakaan tanniininen ja täyteläinen punaviini sen sijaan peittää nämä herkät maut.
- Kana ja lisukkeista riippuen myös paistettu vaalea kala maistuu pinot noirin kanssa, samoin uuden sadon haudutetut juurekset, pinot noir sopii myös mietojen juustojen kanssa kuten brien.
Valkoiset:
- GRAUBURGUNDER (muualla maailmassa Pinot Gris) – siniharmaa rypäle, josta valmistetaan Saksassa usein melko täyteläisiä ja puolikuivia valkoviinejä.
GRAUMBURGUNDER
Tehtävässä kysyttiin myös käytetäänkö ns rypälesekoituksia tässä on yksi:
- Rivaner (Müller-Thurgau) – Sveitsissä Rieslingiä ja Sylvaneria risteyttämällä kehitetty valkoinen rypälelajike. Saksan toiseksi yleisin valkoinen lajike, joka tuottaa helppohoitoisesti runsaita satoja. Viinit ovat yleensä makean hedelmäisiä ja vähähappoisia ja tarkoitettu nuorena juotaviksi.
- RIESLING Riesling on Saksan – ja kenties koko maailman – tärkein rypälelajike. Ensimmäinen kirjallinen maininta Rieslingistä on peräisin 1400-luvulta. Nykyään yli puolet koko maailman Rieslingin viljelyalasta sijaitsee Saksassa. Mikään muu valkoviini ei ilmennä paremmin alkuperäänsä ja kasvuympäristöään. Rieslingille on tunnusomaista eleganssi, tiivis hapokkuus, vivahteikkuus, pitkäikäisyys ja erinomainen yhdis - teltävyys erilaisten ruokien kanssa. Raikas omena, kypsä persikka, runsas mineraalisuus tai hunajainen jaloarominämä ovat variaatioita teemasta nimeltä Riesling.
RIESLING
Viinin valmistus
Saksa on maailman pohjoisimpia viininviljelyyn soveltuvia maita. Rypälesadon kasvattaminen täydellisen kypsäksi on erityisen haastavaa, koska sää vaihtelee jatkuvasti. Viinitarhat on yleensä istutettu vuorten rinteille tuulelta suojaavien metsien alapuolelle ja lähelle auringonvaloa heijastavaa jokea, lähinnä Reiniä ja sen sivujokia. Tämä lievittää ilmaston aiheuttamia rasituksia.Saksassa rypäleiden kasvukausi on pitkä, ja sateen ja auringonpaisteen määrän on oltava tasapainossa. Rypäleet kypsyvät hitaasti ja säilyttävät hedelmäisen, raikkaan happoisuutensa. Samalla niihin kehittyy luontaisia sokereita ja ne imevät mineraaleja maaperästä. Näin saksalaiset viinit saavat jäljittelemättömän raikkautensa sekä maku- ja tuoksuvivahteensa.
Rypäleiden viljelyä ajatellen ovat ilmaston vähimmäisvaatimukset seuraavat:
Rypäleiden viljelyä ajatellen ovat ilmaston vähimmäisvaatimukset seuraavat:
SADONKORJUU JA PURISTUS
Kun rypäleet on poimittu, ne kuljetetaan puristamoon. Valkoiset rypäleet rikotaan ja puristetaan välittömästi, jotta käyminen ei ehdi alkaa. Myös kuoret poistetaan. Puristaminen tehdään varovaisesti, jotta kivet eivät anna viinille kitkerää makua. Punaisia ei puristeta heti, vaan ne vain rikotaan, minkä jälkeen ne saavat esikäydä noin viikon verran. Sinä aikana liukenee kuorissa oleva punainen väriaine mehuun. Mikäli punaisista rypäleistä valmistetaan valkoviiniä, on kuoret poistettava heti. Sen jälkeen mehu siirretään puutynnyreihin tai terästankkeihin ja varsinainen käyminen alkaa.
Käyminen on luonnollinen prosessi. Rypäleiden pinnalla on hiivasieniä, jotka joutuessaan tekemisiin mehun sisältämän sokerin kanssa alkavat lisääntyä ja muuttavat sokerin hiilidioksidiksi ja alkoholiksi. Korkea sokeripitoisuus merkitsee korkeampaa alkoholipotentiaalia.
Käymisaika vaihtelee parista päivistä moneen kuukauteen, viinistä riippuen. Käymistä on valvottava tarkoin. Se ei saa tapahtua liian nopeasti, sillä silloin viini ei saa rypäleistä tarpeeksi makua ja aromeja.
Jos sokeria ei ole tarpeeksi, ei alkoholia synny tarpeeksi eikä viinistä tule tasapainoista. Tällöin viljelijä voi lisätä sokeria ennen käymisen alkamista, jotta potentiaalinen alkoholipitoisuus saadaan tarpeeksi korkeaksi. Tätä kutsutaan ranskalaisen kehittäjänsä mukaan chaptalisoinniksi. Predikaattiviinejä ei kuitenkaan saa chaptalisoida.
Kun rypäleet on poimittu, ne kuljetetaan puristamoon. Valkoiset rypäleet rikotaan ja puristetaan välittömästi, jotta käyminen ei ehdi alkaa. Myös kuoret poistetaan. Puristaminen tehdään varovaisesti, jotta kivet eivät anna viinille kitkerää makua. Punaisia ei puristeta heti, vaan ne vain rikotaan, minkä jälkeen ne saavat esikäydä noin viikon verran. Sinä aikana liukenee kuorissa oleva punainen väriaine mehuun. Mikäli punaisista rypäleistä valmistetaan valkoviiniä, on kuoret poistettava heti. Sen jälkeen mehu siirretään puutynnyreihin tai terästankkeihin ja varsinainen käyminen alkaa.
Käyminen on luonnollinen prosessi. Rypäleiden pinnalla on hiivasieniä, jotka joutuessaan tekemisiin mehun sisältämän sokerin kanssa alkavat lisääntyä ja muuttavat sokerin hiilidioksidiksi ja alkoholiksi. Korkea sokeripitoisuus merkitsee korkeampaa alkoholipotentiaalia.
Käymisaika vaihtelee parista päivistä moneen kuukauteen, viinistä riippuen. Käymistä on valvottava tarkoin. Se ei saa tapahtua liian nopeasti, sillä silloin viini ei saa rypäleistä tarpeeksi makua ja aromeja.
Jos sokeria ei ole tarpeeksi, ei alkoholia synny tarpeeksi eikä viinistä tule tasapainoista. Tällöin viljelijä voi lisätä sokeria ennen käymisen alkamista, jotta potentiaalinen alkoholipitoisuus saadaan tarpeeksi korkeaksi. Tätä kutsutaan ranskalaisen kehittäjänsä mukaan chaptalisoinniksi. Predikaattiviinejä ei kuitenkaan saa chaptalisoida.
VIININ JÄLKIKÄSITTELY
Käynyt viini siirretään varastotynnyreihin, joissa se saa levätä viileässä ja pimeässä, 11-12- asteen lämpötilassa, vuorokauden ympäri, vuoden ympäri monimutkaisen aromin kehittyessä kellarimestarin tarkassa valvonnassa. Kun mahdollinen sakka on laskeutunut tynnyrin pohjalle, siiretään viini uudellen puhtaisiin tynnyreihin. Siirto voidaan vielä uusia muutamia kertoja viinin kypsyessä.
Jotkut viinit, Saksassa erityisesti punaiset ja valkoiset Burgunder- tai Pinot-rypäleet, varastoidaan tammitynnyreissä, jotka antavat oman persoonallisuutensa makuun. Varastointi on viinin maun ja laadun kannalta olennaista, mutta kaikki viinit eivät parane pitkästä varastoinnista. Nykyisin kysytään tuoreita, raikkaita viinejä, ja moni viini pullotetaan mahdollisimman lyhyen varastointiajan jälkeen. Laadukkaita huippuviinejä varastoidaan pitkään ennen kuin ne pullotetaan.
Varastoitaessa viini kypsyy, pahimmat tanniinit pehmentyvät ja tuoksu ja maku kehittyvät. Kypsyminen yhdistää eri ainesosat, sillä viini koostuu monesta tuhannesta eri kemiallisesta aineesta.
Viinit pullotetaan täysin steriileihin pulloihin ja niiden annetaan vielä jonkin aikaa rauhoittua ennen kuljetusta, joitakin pulloja taas varastoidaan vuosikausia.
Käynyt viini siirretään varastotynnyreihin, joissa se saa levätä viileässä ja pimeässä, 11-12- asteen lämpötilassa, vuorokauden ympäri, vuoden ympäri monimutkaisen aromin kehittyessä kellarimestarin tarkassa valvonnassa. Kun mahdollinen sakka on laskeutunut tynnyrin pohjalle, siiretään viini uudellen puhtaisiin tynnyreihin. Siirto voidaan vielä uusia muutamia kertoja viinin kypsyessä.
Jotkut viinit, Saksassa erityisesti punaiset ja valkoiset Burgunder- tai Pinot-rypäleet, varastoidaan tammitynnyreissä, jotka antavat oman persoonallisuutensa makuun. Varastointi on viinin maun ja laadun kannalta olennaista, mutta kaikki viinit eivät parane pitkästä varastoinnista. Nykyisin kysytään tuoreita, raikkaita viinejä, ja moni viini pullotetaan mahdollisimman lyhyen varastointiajan jälkeen. Laadukkaita huippuviinejä varastoidaan pitkään ennen kuin ne pullotetaan.
Varastoitaessa viini kypsyy, pahimmat tanniinit pehmentyvät ja tuoksu ja maku kehittyvät. Kypsyminen yhdistää eri ainesosat, sillä viini koostuu monesta tuhannesta eri kemiallisesta aineesta.
Viinit pullotetaan täysin steriileihin pulloihin ja niiden annetaan vielä jonkin aikaa rauhoittua ennen kuljetusta, joitakin pulloja taas varastoidaan vuosikausia.
VIININ VARASTOINTI JA VANHENEMINEN
Viinin kehitys jatkuu vielä pullotuksen jälkeenkin. Useimmat saksalaiset QbA- ja Kabinett-viinit ovat ostettaessa valmiita juotavaksi, vaikka ne usein saavuttavatkin kypsyytensä huipun vasta neljän tai viiden vuoden ikäisinä. Korkealaatuiset Spätlese- ja Auslese-viinit sekä Selection ovat parhaimmillaan 5-10 vuoden ikäisinä. Oikein varastoituina ne säilyvät hyvinä vielä monen vuoden ajan. Alueellisesti ajatellen Rheingaun viinit tarvitsevat usein vielä muutamia vuosia täyden kypsyyden saavuttamiseksi, kun taas esimerkiksi Rheinhessenin, Pfalzin ja Nahen viinit kypsyvät yleensä hiukan nopeammin.
Kun viiniä hankitaan varastoon, kannattaa ensin maistaa sitä. On hyvä myös ostaa useita pulloja samaa laatua, jotta viinin kehitystä voitaisiin seurata pistokokein. Huomaa, että pienessä pullossa viini kypsyy nopeammin kuin isossa. On myös hyvä valita viinejä, joiden kaulassa näkyvä ilmamäärä on mahdollisimman pieni.
Viinin kehitys jatkuu vielä pullotuksen jälkeenkin. Useimmat saksalaiset QbA- ja Kabinett-viinit ovat ostettaessa valmiita juotavaksi, vaikka ne usein saavuttavatkin kypsyytensä huipun vasta neljän tai viiden vuoden ikäisinä. Korkealaatuiset Spätlese- ja Auslese-viinit sekä Selection ovat parhaimmillaan 5-10 vuoden ikäisinä. Oikein varastoituina ne säilyvät hyvinä vielä monen vuoden ajan. Alueellisesti ajatellen Rheingaun viinit tarvitsevat usein vielä muutamia vuosia täyden kypsyyden saavuttamiseksi, kun taas esimerkiksi Rheinhessenin, Pfalzin ja Nahen viinit kypsyvät yleensä hiukan nopeammin.
Kun viiniä hankitaan varastoon, kannattaa ensin maistaa sitä. On hyvä myös ostaa useita pulloja samaa laatua, jotta viinin kehitystä voitaisiin seurata pistokokein. Huomaa, että pienessä pullossa viini kypsyy nopeammin kuin isossa. On myös hyvä valita viinejä, joiden kaulassa näkyvä ilmamäärä on mahdollisimman pieni.
Hyvää työtä Jenina! Ei lisättävää. Tehtävä hyväksytty.
VastaaPoista